DigiFinland tukee hyvinvointialueita, HUSia ja Helsinkiä eurooppalaisen sääntelyn muutoksissa. EHDS, eIDAS 2.0 ja EU:n digitaalinen identiteettilompakko tulevat vaikuttamaan sote-toimijoiden arkeen ja avaavat konkreettisia mahdollisuuksia sujuvoittaa työtä. DigiFinland auttaa sovittamaan kansalliset linjaukset alueiden arkeen.
Kun puhutaan EU:n digitaalisesta identiteettilompakosta (EUDI Wallet), kääntyy keskustelu usein tunnistautumiseen ja hyvästä syystä: vahva sähköinen tunnistaminen on sotessa arjen kivijalka. Mutta jos pysähdymme vain tunnistautumiseen, jää lompakon kiinnostavin osa katveeseen. DigiFinlandin ja hyvinvointialueiden yhteisessä työpajassa toukokuussa aiheiden painopiste asettuikin selvästi toisaalle: todisteisiin.
Miksi juuri todisteet?
Sotessa liikkuu valtava määrä tietoa, joka tänäkin päivänä nojaa pdf-liitteisiin, sähköposteihin, portaaleihin ja manuaalisiin tarkistuksiin. Lähes kaikki asiointi rakentuu sen varaan, että joku osoittaa jotain itsestään tai oikeuksistaan, ja että vastapuoli voi luottaa tiedon aitouteen ja voimassaoloon. Tällä hetkellä tämän luottamuksen rakentaa ihminen, manuaalisesti käsin.
Tässä digilompakko tarjoaa jotain uutta. Asiakas vastaanottaa todisteen suoraan sen myöntäjältä, säilyttää sen omassa lompakossaan ja jakaa sen valitsemalleen vastaanottajalle. Asiakkaalla on koko ajan näkyvyys siihen, kenelle ja mitä tietoa hän jakaa. Vastaanottaja puolestaan voi varmistaa todisteen alkuperän ja voimassaolon luotettavasti, ilman erillistä soittokierrosta tai paperinpyörittelyä. Kyse ei ole vanhan asian uudesta tekotavasta, vaan kokonaisen käsityökerroksen poistamisesta.
Hyvinvointialue on tässä kahdessa roolissa
EHDS, eIDAS 2.0 ja EUDI Wallet hyvinvointialueiden näkökulmasta -työpajassa kirkastui hyödyllinen roolien jäsennys. Hyvinvointialue voi olla todisteen myöntäjä: se voi antaa lääkärinlausunnon, sairauspoissaolotodistuksen tai maksusitoumuksen suoraan asiakkaan lompakkoon. Yhtä lailla se on luottava osapuoli, joka vastaanottaa ja tarkistaa todisteita, kuten työntekijän tutkinnon tai hygieniapassin, asiakkaan tulotiedon asiakasmaksua varten tai vakuutusyhtiön maksusitoumuksen työtapaturmatilanteessa.
Todisteet jakautuvat lisäksi kahteen luonteeltaan erilaiseen tyyppiin. Voimassaoloon perustuvat todisteet vastaavat kysymykseen ”onko tämä voimassa?”, esimerkkinä lääkärinlausunto tai hygieniapassi. Ne ovat selkein lähtökohta, etenkin silloin kun hyvinvointialue on itse todisteen myöntäjä ja voi edetä omassa tahdissaan todisteen käyttöönotossa. Käyttömäärään perustuvat todisteet taas vastaavat kysymykseen ”onko käyttöoikeutta vielä jäljellä?”, kuten palveluseteli, maksusitoumus tai taksisetelit. Ne ovat houkuttelevia käyttökohteita todisteille, koska tällöin sekä asukas että palveluntuottaja pystyvät seuraamaan todisteen käyttöä reaaliajassa, mutta vaativat saldokirjanpitoa ja riippuvat usein ulkopuolisesta myöntäjästä.
Arviointikehikko erottaa hyvät käyttötapaukset
Työpajassa käyttötapauksia syntyi helposti. Vaikeampaa ja arvokkaampaa on arvioida niitä järjestelmällisesti. Tieto Oyj:n työpajan alustuspuheenvuorossa esittelemä arviointikehikko antoi tähän hyvän rungon. Sen sijaan, että kysytään pelkästään ”voisiko tämän tehdä lompakolla?”, ohjaa kehikko kysymään:
- Mitkä ovat käyttäjäryhmät? Asiakas, ammattilainen, palveluntuottaja?
- Mikä on nykytilan ongelma? Missä kohtaa työ takkuaa juuri nyt?
- Mikä on tavoitetilan ratkaisu? Miltä sujuva prosessi näyttäisi?
- Mikä on volyymi? Kuinka monta kertaa vuodessa tämä toistuu?
- Mikä on vaikuttavuus hyvinvointialueelle? Säästyykö aikaa, rahaa, virheitä?
Esimerkkitapaus kehikon konkretisoituu. Lastensuojelun maksusitoumus, jonka sosiaalihuolto on myöntänyt perheen lapselle: Nykytilassa kuitit ovat paperisia, ja sekä asiakas että sosiaalityöntekijä käsittelevät ne manuaalisesti. Tavoitetilassa asiakas saa sähköisen kuitin lompakkoonsa ja välittää sen eteenpäin, jolloin se kirjautuu sosiaalihuollon järjestelmään automaattisesti hyväksyttäväksi. Jos volyymi on noin 5 000 maksusitoumusta vuodessa ja jokainen sitoumuksen hoito säästäisi noin puoli tuntia manuualista työtä, puhutaan suuruusluokaltaan 100 000 euron vuosittaisesta hallinnollisesta säästöstä, ja tämä on laskettu vain yhdestä käyttötapauksesta. Kun käyttötapauksia tarkastellaan näin, voi niitä vertailla ja priorisoida.
HUSin avaus toimi keskustelun vipuna
Työpajassa hyvää keskustelua synnytti myös HUSin tietohallinnon laatima selvitys EHDS- ja eIDAS-valmistautumisesta. Se avasi konkreettisesti, miten toteutuksen kustannukset ja vaikutukset riippuvat ratkaisevasti siitä, kuinka laajasti kansallista infraa hyödynnetään ja kuinka paljon päällekkäisiä omia toteutuksia tehdään. Eri skenaarioiden välillä kustannusarviot vaihtelivat muutamasta miljoonasta lähes kahteenkymmeneen miljoonaan euroon, ja tämä koski vain yhtä toimijaa. Työpajassa avoimesti jaettu selvitys toimi keskustelun avaajana, ja yhdessä HUSin kanssa kannustamme nyt muita alueita liittymään seuraaviin vaiheisiin.
Valinta kannattaa tehdä kansallisesti
Työpajan keskeisin johtopäätös kiteyttää yhteisen hyödyn. Jos jokainen hyvinvointialue arvioi ja toteuttaa käyttötapauksia erikseen, syntyy yhtä monta rinnakkaista versiota samoista todisteista, eikä asiakas tai ammattilainen voi luottaa siihen, että todiste toimii alueelta toiselle. Todisteiden koko arvo perustuu siihen, että ne ovat yhteentoimivia ja tunnistettavia laajalti, ei vain yhdellä alueella.
Siksi kannattaa toimia toisin: arvioidaan käyttötapaukset yhteisellä kehikolla ja valitaan niistä soten tärkeimmät kansallisesti edistettäviksi. Näin vältetään päällekkäinen työ, jaetaan opit ja saadaan todisteet liikkumaan saumattomasti alueiden välillä.
Mihin jäimme
Työpajasta päällimmäiseksi mieleen jäi vahvistunut käsitys siitä, että digilompakolla on sotessa aitoa lisäarvoa, ja että tämä konkretisoituu juuri todisteissa, siellä missä tieto tänään liikkuu hitaasti ja käsityönä. Tunnistautuminen on hyvä perusta; todisteet ovat se kohta, jossa hyöty moninkertaistuu.
Seuraavaksi pureudumme valittuihin käyttötapauksiin tarkemmin yhdessä omistaja-asiakkaidemme kanssa, sovellamme arviointikehikkoa systemaattisesti ja viemme priorisointia askeleen lähemmäs sitä, mistä kansallinen pilotointi voisi käytännössä alkaa. Liikkeelle ei tarvitse lähteä yksin, eikä kaiken tarvitse olla valmista heti.
Sillä juuri tässä on todisteiden lupaus: kerran rakennettu, moninkertaisesti hyödynnetty.
Wilma Pietiläinen
Offering Development Lead, tarjoamakehityksen päällikkö
DigiFinland Oy
Mikko Malmgren
Johtaja, EU-yhteistyö
DigiFinland Oy
Janne Ruuska
Johtaja, IT ja teknologiat
DigiFinland Oy